Maalaisjärki...

Kaikki toiminta Tays:ssa vakuuttaa minua päivä päivältä enemmän ajattelemaan maalaisjärjellä... Turvotusten hoito, tukisidokset, runsas puudutus ja mekaaninen puhdistus, kosteuden ja lämmön tasapainon pitäminen haavalla... Ei sittenkään mitään utopiaa.. Ja vaikka haavahoitotuotteita onkin varmaan miljoona, ei tarvita loppujen lopuksi kovinkaan monenlaisia haavan paranemisesksi.. On ollut aika huikeeta huomata, miten moni asia loksahtaa paikallaan ja jo olemassa oleva tietokin saa merkityksen...  Tänään tutustuin myös jalkaterapeutin kanssa työskentelyyn yhdessä diabeteshoitajan ja erikoislääkärin kanssa sekä iltapäivällä plastiikkakirurgiaan haavahoidoissa. Huomenna olen osastolla haavahoitoja tekemässä haavahoitajan parina...

Viikko haahuilua haavakeskuksessa

Vihdoin koitti tämäkin viikko jota jo kovasti odottelin. Ketjulähettiviikko omalta työmaalta tutustumassa Tays:n haavakeskuksen toimintaan.

Aamulla olin jo hyvissä ajoin Tays:n parkkipaikalla. Olin saanut ohjeet, että tapaan "ohjaajani", asiantuntijahoitaja Anne-Marin sisätautipkl:lla mistä olin hieman ensin ihmeissäni. Löytyipä sitten poliklinikan ovi ja sieltä sihteeri ystävällisesti kertoi, että ilmeisemmin minun pitää jatkaa käytävää eteenpäin kohti haavakeskusta. Aikani odoteltua Anne-Mari tulikin ottamaan minut vastaan ystävällisesti hymyillen. 

Ensimmäisen päivän aikana suorittelin mekaanista puhdistusta haavoille, mittailla lääkärin kanssa ABI-mittauksia,  sain sitoa tukisiteitä sekä ohjata potilaita ja seurata asiantuntijan toimimista. Koko päivä oli moniammatillista toimimista yhdessä ihotautilääkärin, sisätautilääkärin, jalkaterapeutin ja haavahoitajien kanssa. Pari ohjausta myös verisuonikirurgialle tehtiin. Paljon sain vahvistusta ja rohkaisua omille ajatuksilleni. En sittenkään ole ihan hakoteillä näissä haavahoitoajatuksissani, vaan miten vielä vakuutan työmaallani muunkin henkilökunnan... ?

Haavoille käytettiin paljon hoidoksi mekaanisen puhdistuksen jälkeen "vain" vaahtosidosta, mikä sai minut pohtimaan oman työmaani haavahoitoja Sastamalassa. Kesällä tehdessäni vastaanotolla haavahoitoja, käytettiin paljon enemmän haavahoitosidoksia. Jäin mitettimään, miten meillä "ylihoidetaan" haavoja käyttämällä kalliita sidoksia. Vaahtosidoksia käytettiin paljon lähinnä imevänä ja kiinnittämään allaolevaa hoitavaa sidosta kun haava voisi parantua pelkällä vaahtosidoksellakin ja pidemmillä hoitoväleilläkin osa niistä. Toinen asia, mitä olen yrittänytkin ajaa omalla työmaallani eteenpäin, on "maltti on valttia"-ajatusta. Haavat ei parane parissa viikossa.  

Kortisonivoidetta levitetäänkin hurjan paljon paksummalti kuin olen aiemmin ajatellut, silloin kun lääkäri sitä on määrännyt.  Ja se, että sitä levitettiin paksu kerros myös haava-alueelle, haavasidoksen alle oli minulle uutta. Ja tämä oli vasta eka päivä...    Huomenna taas uudella innolla uuteen päivään! :)

Syysunelmaa ja tunteiden tuskaa...



Aivan huikean hieno, aurinkoinen syyspäivä! Talo tyhjeni ja jäin yksin koiran kanssa kotiin muiden lähtiessä viikonlopuksi Raumalle. Itsellä viikonloppu menee töiden merkeissä, huomenna aamuvuoroon ja sunnuntaina iltavuoroon. Siihen väliin mahtuu myös ystäväni 50-vuotiskekkerit saunaillan merkeissä.. Ei siis sittenkään niin yksinäistä. :)

Sekä haavahoidon että YAMK-koulutusten tehtävät pyörii mielessä. Ne osittain on kyllä melko hyvällä mallilla ja ajatuksia on paljon. Jotenkin nyt en vaan saa itseäni kasattua tekemään niihin loppusilausta jotta voisin palauttaa niitä. Olen myös unohtanut lähettää haavakuvia omaan tiedostooni, joten kuvat onkin vain töissä koneella eikä minulla täällä kotona nyt liitettävissä. Taas hyvä syy siirtää tehtävät seuraavaan päivään..  Muistikin siis prenkkaa!  Ajatuksia kun on niin paljon; mieheni sairastaminen nyt päällimäisenä vaikkakin tällähetkellä kuuluu melko hyvää. Syöpämerkkerit on leikkauksen jälkeen laskeneet. Kipulääkettä kyllä kuluu melko paljon mutta se lienee melko normaalia kun kyljestä on puukolla sisään menty.. Leikkaushaavojen hoitoa olen siis saanut tehdä ihan kotosallakin.
Ajatuksia sekoittaa myös toissapäivänä saamani suruviesti minulle rakkaan tätini yllättävästä kuolemasta. Oli niin tarkoitus soittaa hänelle tänään kun on rauhallista..  Harmittaa, kun en tehnyt sitä aiemmin. Tapana oli soitella ainakin kerran kuukaudessa, elokuun puhelu jäi viimeiseksemme. Tapaamiset olivat vain harvoin pitkän välimatkan takia ja tänä vuonna, kun on nämä oman perheen asiat sekoittaneet kuvioita, emme tavanneet lainkaan.

Työssäni osastolla olen entistä enemmän saanut vastuuta haavojen hoidosta ja se tuntuu mukavalta. Ongelmaksi on nyt koitunut ajankäyttö. Niihin menee huomattavasti aikaa kirjauksineen ja se on nyt pois muusta osastotyöstä. Olisikin ihanteellista kun en olisi haavahoitopäivinä laskettuna muun osastotyön vahvuuteen, tulisi myös muutkin työt hyvin hoidetuksi listaan merkityn työajan puitteissa. Muutenkin yhtäkkiä, haavoja onkin tällä hetkellä enemmän ja painehaavariskejä on ilmaantunut paljon enemmän kuin aiemmin. Mahtaakohan johtua nyt minusta kun olen kiinnittänyt asioihin tarkempaa huomiota ja alkanut mainitsemaan asioista ääneen...?? Pian taidan saada "tietynlaisen maineen", kun hoidettavaa onkin tullut lisää. Olen nimittäin puuttunut mm. siihen, että vuodepotilaita ei voi päivisin istuttaa tuki-tai pyörätuolissa yhtäsoittoa monia tunteja..  Samoin olen  alkanut muuttaa henkilökunnan asennetta siitä, että tarviiko vuodepotilasta kääntää, jos hän nukkuu. Jostain kummasta kun muutamat ajattelee, että silloin ei tarvisi ja sitten ihmetellään kun iho punoittaa ja painehaavariskit suurenee..  Olen myös anellut geelityynyjä ja pehmusteita ym. alustoja osastolle lisää pehmentämään painetta.. saas nähdä, toteutuuko.

Opiskeluryhmämme on ihana, yhtäköyttä vetävä porukka jossa tsempataan toinen toisiamme. Aina ei pysytä opettajien ajatuksen mukana mutta onneksi aina joku nappaa asiasta kiinni ja auttaa muita. Facebook-ryhmä on myös mahtava juttu! Ensi viikolla taas tavataan...