Maalaisjärki...

Kaikki toiminta Tays:ssa vakuuttaa minua päivä päivältä enemmän ajattelemaan maalaisjärjellä... Turvotusten hoito, tukisidokset, runsas puudutus ja mekaaninen puhdistus, kosteuden ja lämmön tasapainon pitäminen haavalla... Ei sittenkään mitään utopiaa.. Ja vaikka haavahoitotuotteita onkin varmaan miljoona, ei tarvita loppujen lopuksi kovinkaan monenlaisia haavan paranemisesksi.. On ollut aika huikeeta huomata, miten moni asia loksahtaa paikallaan ja jo olemassa oleva tietokin saa merkityksen...  Tänään tutustuin myös jalkaterapeutin kanssa työskentelyyn yhdessä diabeteshoitajan ja erikoislääkärin kanssa sekä iltapäivällä plastiikkakirurgiaan haavahoidoissa. Huomenna olen osastolla haavahoitoja tekemässä haavahoitajan parina...

Viikko haahuilua haavakeskuksessa

Vihdoin koitti tämäkin viikko jota jo kovasti odottelin. Ketjulähettiviikko omalta työmaalta tutustumassa Tays:n haavakeskuksen toimintaan.

Aamulla olin jo hyvissä ajoin Tays:n parkkipaikalla. Olin saanut ohjeet, että tapaan "ohjaajani", asiantuntijahoitaja Anne-Marin sisätautipkl:lla mistä olin hieman ensin ihmeissäni. Löytyipä sitten poliklinikan ovi ja sieltä sihteeri ystävällisesti kertoi, että ilmeisemmin minun pitää jatkaa käytävää eteenpäin kohti haavakeskusta. Aikani odoteltua Anne-Mari tulikin ottamaan minut vastaan ystävällisesti hymyillen. 

Ensimmäisen päivän aikana suorittelin mekaanista puhdistusta haavoille, mittailla lääkärin kanssa ABI-mittauksia,  sain sitoa tukisiteitä sekä ohjata potilaita ja seurata asiantuntijan toimimista. Koko päivä oli moniammatillista toimimista yhdessä ihotautilääkärin, sisätautilääkärin, jalkaterapeutin ja haavahoitajien kanssa. Pari ohjausta myös verisuonikirurgialle tehtiin. Paljon sain vahvistusta ja rohkaisua omille ajatuksilleni. En sittenkään ole ihan hakoteillä näissä haavahoitoajatuksissani, vaan miten vielä vakuutan työmaallani muunkin henkilökunnan... ?

Haavoille käytettiin paljon hoidoksi mekaanisen puhdistuksen jälkeen "vain" vaahtosidosta, mikä sai minut pohtimaan oman työmaani haavahoitoja Sastamalassa. Kesällä tehdessäni vastaanotolla haavahoitoja, käytettiin paljon enemmän haavahoitosidoksia. Jäin mitettimään, miten meillä "ylihoidetaan" haavoja käyttämällä kalliita sidoksia. Vaahtosidoksia käytettiin paljon lähinnä imevänä ja kiinnittämään allaolevaa hoitavaa sidosta kun haava voisi parantua pelkällä vaahtosidoksellakin ja pidemmillä hoitoväleilläkin osa niistä. Toinen asia, mitä olen yrittänytkin ajaa omalla työmaallani eteenpäin, on "maltti on valttia"-ajatusta. Haavat ei parane parissa viikossa.  

Kortisonivoidetta levitetäänkin hurjan paljon paksummalti kuin olen aiemmin ajatellut, silloin kun lääkäri sitä on määrännyt.  Ja se, että sitä levitettiin paksu kerros myös haava-alueelle, haavasidoksen alle oli minulle uutta. Ja tämä oli vasta eka päivä...    Huomenna taas uudella innolla uuteen päivään! :)

Syysunelmaa ja tunteiden tuskaa...



Aivan huikean hieno, aurinkoinen syyspäivä! Talo tyhjeni ja jäin yksin koiran kanssa kotiin muiden lähtiessä viikonlopuksi Raumalle. Itsellä viikonloppu menee töiden merkeissä, huomenna aamuvuoroon ja sunnuntaina iltavuoroon. Siihen väliin mahtuu myös ystäväni 50-vuotiskekkerit saunaillan merkeissä.. Ei siis sittenkään niin yksinäistä. :)

Sekä haavahoidon että YAMK-koulutusten tehtävät pyörii mielessä. Ne osittain on kyllä melko hyvällä mallilla ja ajatuksia on paljon. Jotenkin nyt en vaan saa itseäni kasattua tekemään niihin loppusilausta jotta voisin palauttaa niitä. Olen myös unohtanut lähettää haavakuvia omaan tiedostooni, joten kuvat onkin vain töissä koneella eikä minulla täällä kotona nyt liitettävissä. Taas hyvä syy siirtää tehtävät seuraavaan päivään..  Muistikin siis prenkkaa!  Ajatuksia kun on niin paljon; mieheni sairastaminen nyt päällimäisenä vaikkakin tällähetkellä kuuluu melko hyvää. Syöpämerkkerit on leikkauksen jälkeen laskeneet. Kipulääkettä kyllä kuluu melko paljon mutta se lienee melko normaalia kun kyljestä on puukolla sisään menty.. Leikkaushaavojen hoitoa olen siis saanut tehdä ihan kotosallakin.
Ajatuksia sekoittaa myös toissapäivänä saamani suruviesti minulle rakkaan tätini yllättävästä kuolemasta. Oli niin tarkoitus soittaa hänelle tänään kun on rauhallista..  Harmittaa, kun en tehnyt sitä aiemmin. Tapana oli soitella ainakin kerran kuukaudessa, elokuun puhelu jäi viimeiseksemme. Tapaamiset olivat vain harvoin pitkän välimatkan takia ja tänä vuonna, kun on nämä oman perheen asiat sekoittaneet kuvioita, emme tavanneet lainkaan.

Työssäni osastolla olen entistä enemmän saanut vastuuta haavojen hoidosta ja se tuntuu mukavalta. Ongelmaksi on nyt koitunut ajankäyttö. Niihin menee huomattavasti aikaa kirjauksineen ja se on nyt pois muusta osastotyöstä. Olisikin ihanteellista kun en olisi haavahoitopäivinä laskettuna muun osastotyön vahvuuteen, tulisi myös muutkin työt hyvin hoidetuksi listaan merkityn työajan puitteissa. Muutenkin yhtäkkiä, haavoja onkin tällä hetkellä enemmän ja painehaavariskejä on ilmaantunut paljon enemmän kuin aiemmin. Mahtaakohan johtua nyt minusta kun olen kiinnittänyt asioihin tarkempaa huomiota ja alkanut mainitsemaan asioista ääneen...?? Pian taidan saada "tietynlaisen maineen", kun hoidettavaa onkin tullut lisää. Olen nimittäin puuttunut mm. siihen, että vuodepotilaita ei voi päivisin istuttaa tuki-tai pyörätuolissa yhtäsoittoa monia tunteja..  Samoin olen  alkanut muuttaa henkilökunnan asennetta siitä, että tarviiko vuodepotilasta kääntää, jos hän nukkuu. Jostain kummasta kun muutamat ajattelee, että silloin ei tarvisi ja sitten ihmetellään kun iho punoittaa ja painehaavariskit suurenee..  Olen myös anellut geelityynyjä ja pehmusteita ym. alustoja osastolle lisää pehmentämään painetta.. saas nähdä, toteutuuko.

Opiskeluryhmämme on ihana, yhtäköyttä vetävä porukka jossa tsempataan toinen toisiamme. Aina ei pysytä opettajien ajatuksen mukana mutta onneksi aina joku nappaa asiasta kiinni ja auttaa muita. Facebook-ryhmä on myös mahtava juttu! Ensi viikolla taas tavataan...

Kesä tuli ja tuntuu menevänkin vauhdilla. Oma lomani on vasta edessä...- onneksi! Vielä ensi viikko töitä ja sitten toivottavasti sen jälkeen pieni rentoutuminen luvassa.
Työelämässä olen nyt toista viikkoa työskennellyt sairaanhoitajan vastaanotolla. Haavahoitoja on ohjelmoitu nyt vastaanotolleni niin paljon, että ruokatauotkin jää välillä kotiin tuloon. Mutta mikäs tämän parempaa harjoitusta olisikaan..  Myös abi-mittauksia on tullut harjoiteltua tuon viime lähipäivän jälkeen. :)
Haavatehtävä on myös kovasti mietinnässä. Nyt olisi vaihtoehtoja mutta pitempi haavan seuraaminen ei toteudu, kun lomani jälkeen taas siirryn omaan yksikkööni osastolle. Eiköhän joku vaihtoehdoista kuitenkin muokkaudu myös tehtävään.
Syksyllä alkaakin sitten melkoinen uurastus osaltani. Saapa nähdä kuinka tämän eukon sitten käy yrittäessä opiskella kahta koulutusta päällekäin... Esimiehelle jo varovasti esitin, että lyhennetty työaikakin voisi olla kova juttu.. :) Aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille lukijoilleni!

Voihan ideapaperi...


Tänään oli viimeinen päivä palauttaa ideapaperi. Olin tehnyt siitä mielestäni melko hyvin kehittämistehtävääni kuvaavan alkusuunnitelman. Olin aiemmin löytänyt mahdollisuuden kirjautua Office-ohjelmaan koulun tunnuksilla ja suoraan jo siis olin "jossain pilvessä". Ei se ihan mennyt kuin strömsöössä mutta lopulta sain kuin sainkin tallennettua työn myös itselleni omalle tikullenikin. Ja näyttää se sieltä pilveltäkin jostain löytyvän. Tein myös mind mapin mutta siitä en kyllä lopultakaan tiedä, menikö se ikinä Moodlessa, palauttaessani tehtävää, eteenpäin. En nimittäin saanut jostain syystä sitä lisättyä tehtävän palautukseen, kun olin jo liittänyt kirjallisen osuuden siihen.  No, sekin kyllä jossain siellä pilvellä on ja ainakin minun tikullani. Sitten palautuksen yhteydessä oleva portfolioon liittäminenkin oli hiukan mysteeri. Taas piti kirjautua uuteen juttuun. Aikaa tuhraantui tehtävää tehdessäni melkolailla tähän tiedostojen ja teknisten asioiden työstämiseen. Ikinä ennen en ollut mindmap tiedostoa tehnytkään mutta itseasiassa ei hassumpi tapa asioiden esittämiseen sekään, kun vielä oikeesti osaisi näitä juttuja käyttää.. Vaikka nämä tehtävät aina hiukan takaraivolla nakuttaa ja aiheuttavat harmaita hiuksia, jostain syystä saan niiden tekemisestä kyllä jotain mielihyvääkin. Ja aika huikee on aina se tunne, kun on jonkin tehtävän valmiiksi saanut. Ja tää opiskelijaryhmä, miten hieno porukka meillä onkaan. Valtavasti iloa ja energiaa sekä vertaistukea käytössä. Hienoa oli kun saatiin myös facebook-ryhmäkin. Siitä taitaa isoin kiitos kuulua Marille joka taisi ryhmän sinne luoda.. :) Ihanaa loppuviikkoa kamut ja maanantaina sitten taas nähdään!

Pohdiskelua


Olenpa nyt tilanteessa kun pohdittavaa riittää oikein urakalla... Kehittämistehtävän ideapaperi on suunnittelun alla, sen suhteen ajatus ja suunnitelma tuntuu aika selkeeltä ja hyvältä mutta se toteutus ja ajatusten paperille saaminen voikin olla haastavampaa.. Ajatuksia kun sinkoilee koko ajan ja tahdon työstä selkeän. Toivon että osaan sen rajata oikein ja hyvin, jotta se ei lähtisi rönsyilemään liikaa...  Ja hulluksikin minua on joskus nimitetty tän vanhana tulleen opiskeluintoiluni suhteen, niin nyt viimepäivät olen sitten lukenut ihan toiseen opiskeluun liittyviä juttuja... Ylihuomenna on haavahoidon lähipäivä. Kiva nähdä kaikkia haavahoidon osaajia ja tulevia Asiantuntijoita taas yhdessä. Harmikseni nyt sitten osuu toinen juttu aamupäivälle siellä koululla samaan aikaan kun meidän tunnit. Olen siis poissa aamupäiväntunneilta ja perehdyn sinä aikana oleviin asioihin itsenäisesti sen sijaan, että olisin kuullut ne mukavasti tunnilla esitettynä. Olisi kiva kuulla artikkelitehtävistä ajatuksia, mitä se herätti. Itselläni tuli tehtäväpalautuksen jälkeen muutamia asioita, mitä mietin että olisiko tehtävä pitänytkin tehdä toisin tai asioita, mitä olisi siihen vielä pitänyt lisätä.  Päästiinpä nyt kuitenkin alkuun tehtävien suhteen..

Tavoitteiden hahmottelua

Viime lähipäivinä tehty testi haavahoidon tuntemuksestani sai tippumaan maan tasalle ja ehkäpä vajoamaan kasaan. Useampaan kohtaan vastaus oli arvaus... tai "en tiedä". Mielessä pyörii nyt hurjasti tavoitteita kaikenkaikkiaan omalle elämälle tulevaisuutta ajatellen mutta kun yritän keskittyä rajaamaan tavoitteita tähän koulutukseen, tulee tässä vaiheessa mieleen seuraavanlaisia asioita: 

• Ammattitaidon parantaminen
• Asiantuntijuus haavahoitoihin, osata opiskelun päätyttyä ohjata, opastaa ja antaa neuvoja haavahoitoon liittyen  potilaiden ja heidän omaistensa kanssa sekä yhteistyössä muun hoitavan tahon kanssa. 
• Oppia tulkitsemaan, tuntemaan ja toteuttamaan näyttöön perustuvaa toimintaa haavahoidoissa. 
• Oppia toteuttamaan haavahoitoja taloudellisesti ja kustannustehokkaasti. 

Ajattelisin, että koulutuksen edetessä pystyn tarkentamaan, muokkaamaan ja mahdollisesti lisäämään tavoitteitani osaamisen lisäännyttyä. Ehkäpä siis muokkailen tätä listaa tässä matkan varrella...